Polkupyöräily
Millainen harrastus on polkupyöräily?
Pyöräily on siitä kätevä harrastus, että sitä voi harrastella yksin tai yhdessä. Yksin ajellessa voi laittaa kuulokkeista kuulumaan jotain mielekästä musiikkia, kunhan ei kuuntele niin lujalla, että liikenteen äänet katoavat. Jos siis ajaa siellä, missä autot ja muu liikenne myös kulkee. Metsässä pyöräillessä voi ottaa vielä asteen verran rennommin ja nautiskella luonnosta ja liikunnasta täysillä. Kilpapyöräily voi myös toimia hyvänä harrasteena, jos tykkää kilpailla. Ainakin toisinaan, kuka estää ajelemasta vain huvikseen vaikka välillä sitten kilpailisikin. Pyöräilyäkin on siis montaa eri lajia ja tyyliä, niistä vain pitäisi pystyä valitsemaan se itselle mieluisin vaihtoehto.
Polkupyöräily maantien vierellä kaipaa ehkä toisenlaista välinettä kuin metsäisillä reiteillä tapahtuva maastopyöräily. Mukavuus harrastamisessa on tärkeää, ettei tule lopetettua sen vuoksi, että suorittaminen tuntuu liian vaivalloiselle. Varsinkin lapsille käy helposti niin ja asiaan kannattaa panostaa.
Maastopyöräily voi olla haastava laji
Maastopyöräilyä nimensä mukaisesti harrastetaan maastossa ja nimenomaan erilaisissa sellaisissa. Se voi olla tasaisempaa soratietä tai vaativaa, alamäkipainotteista teknistä polkua. Tai jotain aivan muuta. Ajamisen oppii vain ajamalla paljon ja siihen tarvitsee sopivan pyörän.
Mutta ennen kuin syöksyy pyöräkaupoille, on hyvä tutkailla millaisia varusteita ja ominaisuuksia niissä voi ja kannattaa olla. Ensinnäkin pyörän jousitukseen on kiinnitettävä huomiota. Käyttötarkoitus ratkaisee, onko tarpeen olla kenties jäykkäperäinen vai ehkä täysjoustopyörä. Jäykkäperäisellä on hyvä lähteä alkuun kokeilemaan, sillä se on yleensä hinnaltaan pienempi ja se kehittää ajotekniikkaa paremmin.
Maantiepyöräily - pyöräilyä päällystetyillä teillä
Suomessa riittää maantietä, jota pitkin päästellä menemään. Pyöräillen pääsee pitkiäkin matkoja suhteellisen nopeasti ja enemmän harrastavat ottavatkin kilometrit ylös, paljonko tuli ajeltua milläkin kaudella. Se kannustaa lähtemään pyörän selkään, kun on tavoite, jonka haluaa rikkoa. On myös pyöräilyseuroja, joissa järjestetään yhteisiä ajolenkkejä. Ei ole tavatonta, että lenkki on useita kymmeniä kilometrejä pitkä.
Kuten ratapyöräily on maantiepyöräilykin kilpalaji. Joten halutessaan pääsee ajamaan kilpaa ja lujasti sittenkin. Erityisen suosittu laji se on Euroopassa, mutta kyllä Suomestakin löytää sopivat tapahtumat tarvittaessa. Tai mikä estää sitten lähtemästä matkalle ja osallistumasta kilpailuihin rajojen takana. Kuuluisimpia kisoja ovat Italian, Ranskan ja Espanjan ympäriajot, joihin osallistuu kilpailijoita pitkin Eurooppaa.
Polkupyöräily kasvattaa kuntoa
Polkupyöräily on todella hyvää liikuntaa ja siinä koko keho saa tehdä töitä. Pyöräillen Suomessa pääsee melkoisen hyvin siirtymään paikasta toiseen, varsinkin kaupunkialueella. Työmatkankin taittaa vaivattomasti polkupyörällä ja tulee samalla säästäneeksi luontoa ja toki omia rahojaan, kun ei käytä niitä polttoaineeseen tai matkalippuihin. Lapsetkin oppivat helposti pyöräilemään jo aivan pieninä, niin mikäpä sen mukavampaa kuin lähteä porukalla retkelle. Eväät reppuun ja menoksi tutkimaan niitä omia maisemia.
Kilpapyöräily vaatii toisenlaiset välineet kuin muu hupipyöräily ja siihen on laitettava rahaakin enemmän. Harrastukseen voi suhtautua rennommin ottein, mutta mikäli kilpailussa aikoo pärjätä, on renkaiden rullattava vaivattomasti. Muihin varusteisiin kuin pyörään on suunnattava katseensa. Aivan vähintään jokaisella pyöräilijällä, on oltava kunnollinen kypärä. Se on ehdottomasti yksi helpoimmista ja halvimmista henkivakuutuksista, joita markkinoilta löytyy.