Ratapyöräily
Ratapyöräily - erilainen pyöräilyn muoto
Kun puhutaan ratapyöräilystä, on se juuri sitä mitä nimestä voisi päätelläkin. Siinä siis pyöräillään juuri tarkoitusta varten rakennetuilla radoilla eli velodromeilla. Suomesta näitä löytyy kaksi, Helsingistä betonipäällysteinen sekä Turusta asfalttipäällysteinen. Laji pitää sisällään myös useita eri kilpailulajeja. Yksi näistä lajeista on keirin. Se poikkeaa muista siinä, että ensimmäiset viisi ja puoli kierrosta ajetaan mopon perässä. Pyöräilijät polkevat hurjaa vauhtia radalla ja varusteiden tulee olla kunnossa kaatumisen varalta. Vaikka tämä onkin pääasiallisesti kilpailulaji, käytetään sitä myös harrastusmielessä tuomaan lisää voimaa, räjähtävyyttä sekä nopeutta esimerkiksi maantiepyöräilyyn. Myös pikaluistelijat voivat harjoitella kesäisin pyöräilyn parissa radalla.
Ratapyöräily ja sen kilpailulajit ovat monipuolisempia kuin voisi tietämättömänä kuvitella. Esimerkiksi takaa-ajo on hyvin jännittävä. Siinä kaksi kilpailijaa lähtee yhtä aikaa radan vastakkaisilta puolilta liikkeelle ja pyrkivät saavuttamaan parhaan ajan kilpailussa.
Tarkastelussa takaa-ajo
Takaa-ajon sarjoja löytyy muutama erilainen, on miesten, naisten ja junioreiden sarjat. Miesten sarjassa kilpailumatka on 4000 metriä ja naisten sekä junioreiden taas 3000 metriä. Kilpailijat lähtevät siis ajamaan pyörillä eri puolilta rataa, toki samaan suuntaan. Se voittaa, joka ajaa matkan nopeammin tai saa toisen kiinni.
Jos tilanne on se, että toinen kilpailija saavuttaa toisen, katsotaan hänet ohittaneeksi, kun ohittavan pyörän rattaat ovat ohitettavan etupuolella. MM-kisoissa on kuitenkin ajettava maaliin saakka, vaikka tulisi ohitetuksi, sillä vain näin saadaan kilpailijalle aika. Laji voidaan toteuttaa myös joukkuemuodossa, jolloin joukkueet muodostavat joko neljä miestä tai kolme naista.
Enemmän Suomen velodromeista
Suomessa on siis kaksi tähän tarkoitukseen rakennettua velodromia. Turussa yksi ja Helsingissä toinen, kuten jo aiemmin mainittiin. Aivan ensimmäinen pyöräilyrata rakennettiin jo 1800 -luvun lopussa Eläintarhan yleisurheilukentän paikalle. Se ei kuitenkaan palvellut kovin montaa vuotta, ennen kuin se jo purettiin pois. Myös Tampereella on ollut omansa Teivossa. Se purettiin lopullisesti vuonna 2016.
Lajina polkupyöräily on Suomessa melko vähän tunnettu, mutta onneksi nämä kaksi rataa ovat edelleen käytössä. Molemmat ovat ulkoratoja, joka tuo oman haasteensa harrastamiseen. Sivutuuli ja sateet aiheuttavat kaatumisriskin ja sateella ei kisojakaan ajeta turvallisuus syistä. Lähin sisärata on Pietarissa. Myös joissain tilanteissa urheiluhallien sisäradat käyvät harjoitteluun, mikäli kurvit ovat kallistettu.
Ratapyöräily kilpailuna
Vaikka pyöräillen Suomessa voi harrastaa tätä hienoa lajia niin paljon kuin haluaa, ei se aina riitä. Ratapyöräily tarjoaa mahdollisuuden antaa kilpailuvietilleen valtaa ja valikoimaa löytyy, mistä valita. Laji jaotellaan sprintti- ja kestävyyslajeihin. Omnium sisältää edellä mainituista kumpaakin. Vanhin nykyisinkin olympialaisissa oleva laji on sprintti, Suomessa se tunnetaan myös nimellä eräajo. Tämä on todellinen taktikointia ja räjähtävyyttä täynnä oleva laji. Loppuajalla ei ole merkitystä, vain sillä, missä järjestyksessä maaliin tullaan.
Keirin on melko erilainen moniin muihin nähden, sillä siinä vauhtia kiritetään mopon avulla. Kilpailu kestää kahdeksan kierrosta, joista ensimmäiset viisi ja puoli mukana on kirittäjä. Moottoripyörä nostaa nopeuden 45 kilometriin tunnissa, jonka jälkeen loppumatka ajetaan kiritaisteluna. Laji on lähtöisin Japanista ja siellä se alkoi kehittyä jo vuonna 1948. Suomessa se ei ole vielä saavuttanut yhtä suurta suosiota.